Takki tyhjänä

Tasan kuukausi sitten jätin elämän Tukholmassa taakseni ja aloitin kotimatkan. Vaikka lähtemiseen sekoittui pelonsekaisia tunteita, odotin malttamattomana Suomen maaperälle palaamista. Tosin lähdön hetkellä suurin pelko liittyi siihen, kuinka ihmeessä saan raahattua kaikki roinat mukanani. Kiitos avuliaiden ihmisten, selvisin hengissä matkan Ältasta laivaan. Ennätin jo huokaista helpotuksesta hyttiin päästyäni, mutta lisää mukavaa oli luvassa. En saanut nukuttua yöllä juuri ollenkaan, koska yökerhon musiikki kantautui koppiini ja laivan vallanneet ruotsalaisteinit möykkäsivät käytävillä. Toivottavasti ei tarvitse enää risteillä yksin, tai ainakaan selvinpäin...

Poikaystävä oli vastassa Turun satamassa ja ajoi kiltisti Jyväskylään, vaikka se olisi oikeastaan ollut meikäläisen homma. Ehdin olla Jykylässä yhden yön, jonka jälkeen suuntasin kotipitäjään serkun ylioppilasjuhliin. Viikonlopun aikana tuli tavattua pitkästä aikaa liuta sukulaisia ja ystäviä, which was niiiice. Lisäksi tapasin ensimmäistä kertaa serkunpoikani Tatun, joka onnistui sulattamaan minun(kin) sydämeni. :)

Ylppäriviikonlopun jälkeen palasin Jyväskylään viettämään laatuaikaa poikaystävän kanssa. Ohjelmaan kuului myös kaiken maailman asioiden hoitamista, tenttiin lukemista ja kyläilyä miekkosen puolen sukulaisten luona. Kesäkuun puolivälissä huristeltiin taas Puumalaan, tällä kertaa pikkuveljen konfirmaatiota ja synttäreitä juhlistamaan. Lisää sukulaisia ja kavereita, valtavasti hyvää ruokaa ja kylliksi kiirettä. Muutama päivä kotikonnuilla, pari päivää Jyväskylässä ja matka ei kun jatkui. Pääsin monen vuoden jälkeen viettämään mökkijuhannusta, mistä olin enemmän kuin mielissäni. Hyvää seuraa, ruokaa ja juomaa omassa rauhassa, parasta. Sää oli onneksi juhannusaattona kohtuullinen, mutta juhannuspäivän sateisuus ajoi meidät kotiin etuajassa.  

Kuten voi siis huomata, olen juossut ympäriinsä tämän kuukauden ja yrittänyt käyttää kaiken liikenevän ajan läheisten kanssa oleiluun. En ole juurikaan ehtinyt ikävöidä takaisin Tukholmaan, mutta toisaalta en oikein tiedä, mitä ikävöisin. Toki kaipaan tapaamiani ihmisiä, mutta esimerkiksi vaihtarikaverini ovat hekin lähteneet kotejaan kohti. Kavereita lukuunottamatta en päässyt kiintymään mihinkään siinä määrin, että tuntisin kaipuuta. Se on aika helpottavaa. Minulla on kuitenkin muistoni, joita kannan mukanani. Ja jos tässä sattuu iskemään karmea ikävä Tukholmaan, ei ole iso vaiva lähteä moikkaamaan kaupunkia.


Summa summarum, voin lämpimästi suositella vaihtoon lähtemistä, oli kohde mikä tahansa. Ainakin yliopistossa vaihto-opiskelu on tehty sen verran mutkattomaksi, että laiskuuden ei ainakaan pitäisi olla esteenä, tai sitten saa olla tosi laiska. Vaihtoon liittyy toki paljon paperisotaa, mutta siihenkin on tarjolla apua, jos vain osaa pyytää. Kaikesta ei tarvitse selviytyä yksin, eikä se onnistuisikaan. Ei pidä myöskään ajatella, että on liian ujo, arka tms. lähteäkseen reissuun. Se on vain pelkoa astua oman mukavuusalueensa ulkopuolelle, ja yleensä merkityksellisimmät kokemukset syntyvät silloin, kun kohtaa pelkonsa. Niin kävi minulle, kun lähdin vaihtoon. Jälkeenpäin ajateltuna voin vain todeta, että hankalistakin tilanteista oli lopulta hyötyä. Traumojen sijasta toin kotiin rohkeutta, sosiaalisuutta, kielitaitoa ja ehkä kypsyyttäkin. 


Tässäpä oli siis minun vaihtolukukauteni kirjallisessa muodossa. Kuten edellisessä postauksessa ilmoitin, jatkan tätä kirjoittamisterapiamuotoa toisessa blogissani. Blogi auennee viikonlopun aikana, joten silmät tarkkana! 

Pikapäivitys

Hejsan! Mikäli joku vielä seurailee blogia, niin ilmoitettakoon, että hengissä ollaan. Elämä on ollut aika hektistä viime viikkoina, enkä ole juuri ehtinyt istahtaa tietokoneen ääreen. Tarkoituksena olisi vielä tehdä jonkinlainen jäähyväispostaus. Jatkan kirjoittamista toisen blogini puolella, mutta siitäkin lisää sitten myöhemmin. 


Pähkinänkuoressa sanottakoon, että kotiutuminen on sujunut todella hyvin kiireestä huolimatta. Arkea on päässyt maistelemaan, mutta enemmän tämä on tuntunut juhlalta. Ei vain siksi, että kesäkuu on oikeasti ollut juhlilla kyllästetty, mutta myös siksi, että olen päässyt viettämään aikaa kaipaamieni ihmisten kanssa. Parasta on ollut huomata kaipuun olleen molemminpuolista.


Tällä hetkellä olen Jyväskylässä, mutta vain huomisaamuun asti. Sitten on aika lähteä juhannuksen viettoon luonnonhelmaan, joten blogi hiljenee taas toviksi. Yritän kasata ensi viikon aikana viimeisen postauksen. Siihen asti pitäkää huolta ja viettäkää kivaa keskikesän juhlaa!

Viimeisiä viedään

Ylihuomenna on lähtö kotiin. Jänskättää... ja lamaannuttaa. Tuntuu, että pitäisi tehdä vielä miljoona juttua ennen kotiinpaluuta, vaikka oikeasti pakolliset hommat rajoittuvat yliopistolla/kaupungilla käymiseen, pakkaamiseen ja siivoamiseen. Aika riittää noihin mainiosti, mutta pelottaa, ettei riitä sittenkään. Varsinkaan, jos menen täysin tilaan, jossa toimintakykyni lähentelee nollaa. Lisäksi hieman askarruttaa, kuinka saan survottua kaikki tavarani laukkuihin. Aaaargh. 

Viime viikon loppupuoliskolla oli vähän tavallista enemmän hulinaa. Torstaina hengailtiin Vapun kanssa yliopistolla ja käytiin vähän matkamuisto-ostoksilla yliopiston puodissa. Ei mikään helpoin paikka löytää, ellei ota selvää etukäteen...

Väpä

Hehe, pall, hoho

Reippaina tyttöinä käveltiin yliopistolta keskustaan. Puolisen tuntia siinä taisi vierähtää, kun piti matkan varrella pysähdellä räpsimään kuvia. Ytimen lähestyessä vastaan tuli kerta toisensa perään houkuttelevia kirppareita/vanhan tavaran kauppoja, jotka olisi ehdottomasti pitänyt löytää paljon aikaisemmin. Parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan, ja sitä paitsi varsinkaan näin vaihdon loppuvaiheessa ei voi keksiä mitään hyvää tekosyytä ostella esimerkiksi huonekaluja. :D

Perjantaina pyörin yliopistolla koko päivän. Ensin oli poliittisen sosiologian kirjaseminaari, jossa ryhmäläisten piti esitellä muille lukemansa teokset. Kävi tuuri, ja aika loppui kesken ennen kuin ehdin esitellä omani! Meillä olisi ollut alkuperäisen suunnitelman mukaan toinen seminaari vielä tällä viikolla, mutta koska minun lisäkseni yhdeltä jäi esitelmä pitämättä, sovittiin, että tapaaminen perutaan. Semman jälkeen yritin käydä kaupittelemassa paria ruotsin kurssin kirjaa yliopiston kirjakauppaan, mutta siellä onkin sellainen käytäntö, että kirjoista saa rahat vasta sitten, kun joku ne ostaa. No, ihan ymmärrettävää, mutta vähän hankalaa alkaa säätää niiden maksujen kanssa, kun en enää itse ole Tukholmassa. Siispä: jos jollakulla on tarvetta Språkporten-, Kulturgrammatik- ja/tai Uttalsboken -kirjoille, laita kommenttia tai sähköpostia osoitteeseen killakia(a)gmail.com. Kaikki kirjat on ostettu uutena ja ovat hyvin pidettyjä. :) 


Kävin myös hoitamassa yhden vaihtoajan "to do" -jutun, nimittäin syömässä ensimmäistä kertaa yliopiston lounasravintolassa. 72 kruunua siitä lystistä kirveli hieman, mutta ruoka oli ihan hyvää ja salaattipöytä runsas. Vaikka Suomessa jaksetaan (oikeutetusti) valittaa opintotuen pienuudesta ja muista opiskelijaelämän epäkohdista, niin ainakaan meillä kenenkään ei tarvitse mennä vararikkoon saadakseen joka päivä maittavan ja monipuolisen aterian.


Perjantaina oli vielä ruotsin tentti, joka meni kai ihan hyvin. Hurjan sanamäärävaatimuksen olivat kyllä laittaneet; 400-600 sanaa. Kotiin päästyäni juhlistin kontaktiopetuksen loppumista mallasjuomalla, ja vaikken paljoa juonutkaan, lauantaina lähdin liikenteeseen normaalia pahemmassa töhössä. Käytiin Vapun kanssa Nalenilla Sneaker Swap -tapahtumassa, jossa porukka kauppasi sekä uusia että käytettyjä street-vaatteita, tossuja, lätsiä ja skeittikamoja. Paljon oli kaikenlaista kivaa tyrkyllä, mutta lopulta päädyin ostamaan vain pikkuveljelle rippilahjan. Nalenista lähdettiin pyörimään keskustan kauppoihin, kun piti löytää mekko kesän juhlia varten. Löytyi onneksi, ja mukaan tarttui muutamat tuliaisetkin. Täytyy vielä huomenna käväistä kaupungilla ja katsella, josko tulisi vastaan jotain pientä, että saan täytettyä laukut varmasti ratkeamispisteeseen.   

Vaihtoon Tukholmaan?

Ajattelin väsätä tällaisen pienen infopostauksen niille, jotka suunnittelevat vaihto-opiskelua Tukholmassa. Ehkä suurin murheenkryyni, jonka tuleva vaihtari kohtaa, on asunnon saaminen. Tukholman asuntotilanne ei ole paras mahdollinen, ja oman kokemukseni mukaan vuokrat ovat korkealla, kuten pääkaupunkiseuduilla yleensä ottaen. Tietenkin vuokrataso vaihtelee sen mukaan, millaisesta asumuksesta on kyse. Yliopiston tarjoamat majoitusvaihtoehdot ovat luonnollisesti hieman kukkaroystävällisempiä kuin yksityisellä puolella, mutta jostain syystä suomalaisten on hankalaa saada opiskelija-asuntoja ainakaan heti lukukauden alussa. Joistain onnekkaista olen kuullut, mutta pääperiaate tuntuu olevan se, että asunnot annetaan ensisijaisesti kauempaa tuleville vaihto-opiskelijoille. 


Niin tai näin, ehdottomasti kannattaa kokeilla onneaan ja hakuvaiheessa ilmoittaa hakevansa majoitusta yliopiston kautta. Päätöstä sen sijaan ei kannata jäädä odottelemaan sormet ristissä, vaan samalla on suositeltavaa käydä aktiivisesti läpi muitakin vaihtoehtoja. Näin välttyy turhalta stressiltä, jos/kun yliopistolta tulee kielteinen päätös ja vaihtoon lähtö on jo uhkaavan lähellä. Kokemuksen syvä rintaääni. :) Tässä muutamia nettiosoitteita, joita itse hyödynsin asuntoa etsiessäni:

• Lappiksen asuntofoorumi - Paikallisen ylioppilaskylän, Lappkärrsbergetin, kotisivut, joilta pääsee keskustelufoorumiin ja sen asuntopalstalle. Kannattaa jättää oma ilmoitus!
• Studentlya.nu - Sivusto, jolla on tarjolla opiskelija-asuntoja eri puolilta Ruotsia. Tuonnekin kannattaa jättää ilmoitus.
• SSSB - Stiftelsen Stockholms Studentbostäderin sivut. Edellyttävät ylioppilaskunnan jäsenyyttä, joten tähän kannattaa turvautua siinä vaiheessa, jos joutuu tyytymään tilapäismajoitukseen Tukholmaan saapuessa. Lisäksi jonot ovat hengästyttävän pitkät.
• Swedenintouch.se - Toinen foorumimuotoinen asuntopalsta, josta voi etsiskellä sopivaa kämppää ilmoituksien perusteella tai laittaa oman ilmoituksen. 

Itse olen huomannut, että kaikki muu vaihtoon liittyvä byrokratia on sujunut jouhevasti niin koti- kuin vaihtoyliopistonkin avustuksella. Suomen päässä vaihtokoordinaattorit neuvovat varmasti niin kurssivalintojen kuin paperisodankin kanssa. Tukholmaan päästyäni yliopiston vaihtoinfossa kerrottiin kattavasti niistä jutuista, jotka on syytä hoitaa kuntoon opiskelun ja muunkin elämän helpottamiseksi. Näitä ovat esimerkiksi kampuskortin ja opiskelijakortin hommaaminen. Kampuskortti toimii kirjastokorttina ja kirjautumisvälineenä tulostus- ja kopiointokoneisiin. Kampuskortin yhteydessä annetaan tietoverkkotunnukset, joilla pääsee kirjautumaan yliopiston tietokoneille sekä yliopiston sähköpostiin, tietokantoihin ja oppimisympäristö Mondoon. Opiskelijakortin suurin etu on edullisempi joukkoliikenne, mutta sillä saa myös muutamia muita alennuksia. Sekin on mainittava, että kun meillä Jyväskylässä on Korppi-järjestelmä, jossa ilmoittaudutaan kursseille, Tukholman yliopistossa ei ole vastaavaa. Ainakin sosiologian laitoksella homma toimi niin, että kävin opinto-ohjaajamme puheilla, ja sovimme hänen kanssaan niistä kursseista, jotka aioin vaihtoaikana suorittaa. Hän sitten rekisteröi minut haluamilleni kursseille.


Yksi peloistani ennen ensimmäistä yliopistovisiittiäni oli se, että osaanko kampukselle ja löydänkö siellä oikeisiin paikkoihin. Pelko osoittautui täysin turhaksi. Ainakin Frescati-kampus on helppo hahmottaa, ja opasteiden avulla suunnistaminen on todella helppoa niin rakennusten kuin luokkienkin välillä. Tästä aasinsilta joukkoliikenteeseen, joka pelaa mainiosti Tukholmassa. Paikallinen reittiopas http://sl.se/ toimii hyvänä apuna. Olen sitä mieltä, että toimivan joukkoliikenteen ansiosta asunnon sijainnilla ei ole valtavaa merkitystä. Itse olisin halunnut kämpän luonnollisesti mahdollisimman läheltä yliopistoa, mutta eipä tuo reilun kolmen vartin koulumatka ole päässyt kovin pahasti puuduttamaan. Kaupunki on laaja ja etäisyydet pitkiä. Hyvää asuntotarjousta ei kannata sivuuttaa sen takia, että kohde ei sijaitse yliopiston vieressä. Juttu on tietenkin eri siinä tapauksessa, jos tietää ettei halua varata matkoihin paljon aikaa.


Tässä nyt tällainen pieni pläjäys, josta toivon mukaan on jollekin hyötyä. :) Tukholman yliopiston vaihto-opiskelijoiden lempparinettisivut ovat myös hyvä apu tiedon etsinnässä. 

Päivittelyä

Vaihto on ehtinyt edetä siihen pisteeseen, että tällä hetkellä on menossa viimeinen kokonainen viikko Ruotsin maaperällä. Tunnelmat ovat aika ristiriitaiset. Toisaalta on jo kova hinku kotiin, mutta toisaalta lähdön ajatteleminen tuo mukanaan valtavasti haikeutta ja ikävää jo valmiiksi. En oikein tiedä, miten tähän kaikkeen pitäisi suhtautua. Tukholmassa tulen varmasti käymään tulevaisuudessa, mutta tuskin enää koskaan tässä asunnossa, joka on ollut kotini nämä kuukaudet. Liuta ihmisiä, jotka ovat olleet osa arkeani, ovatkin kohta kaukana jossain. Vähän ahdistavaa, mutta se kai kuuluu asiaan. En kuitenkaan halua mitään niin paljon, kuin päästä oikeaan kotiin niiden ihmisten luokse, jotka ovat tavalla tai toisella lähellä aina.

Kesäinen kotikatu

Lähdön lähestyminen konkretisoitui viime viikolla, kun yliopisto järjesti vaihto-opiskelijoille jäähyväistilaisuuden. Muutama henkilökunnan edustaja ja oppilaskunnan kansainvälisen sektorin tyypit pitivät puheita, yksi aktiivisesti oppilaskunnan toimintaan osallistunut vaihtari palkittiin. Se en ollut minä. ;) Virallisen osuuden jälkeen meille tarjoiltiin (alkoholitonta, höh) kuohuvaa ja voileipiä. Saatuani tarpeeksi apetta lähdinkin sitten kotiin Vapun ja kaverinsa Saaran kanssa.

Kampukselta

Viikonloppu oli ja meni. Pysyin tiiviisti kotona, kun ei huvittanut lähteä mihinkään. Tämä viikko alkoikin sitten aika mielenkiintoisesti: osallistuin kymmenen vuotta sitten Yle Etelä-Savon järjestämään Tiiä häntä -koululaistietovisaan, ja juhlavuoden kunniaksi toimittajat valitsivat minut vieraaksi Päiväkirjavieras-ohjelmaansa. Tässä sitä on nyt sitten yritetty sopertaa suorassa lähetyksessä jotain enemmän tai vähemmän fiksua... 


Eilen näin Virpiä, opiskelukaveriani Jyväskylästä, joka on tullut Tukholmaan kesätöihin. Käytiin ensin keskustassa kahvittelemassa, ja suunnattiin sen jälkeen Gröna Lundiin katsomaan ruotsalaisen elektroyhtye Familjenin keikkaa. Esiintyjä ei ollut minulle entuudestaan tuttu millään tavalla, mutta avoimin mielin lähdin messiin. Paikalle päästyämme pikkuruinen tanssilava oli ääriään myöten teinejä, joten tyydyimme seuraamaan keikkaa lavan vieressä. Muutaman kappaleen ajan istuttiin siinä, kunnes päätettiin lähteä kiertämään huvipuistoaluetta. Laitteissa ei tullut käytyä lähinnä siitä syystä, että itse en ainakaan raaskinut maksaa kalliin sisäänpääsymaksun jälkeen ylimääräistä. Lisäksi pelkästään laitteiden katselu meinasi saada aikaan pahan olon... Oli kuitenkin kiva nähdä kaveria pitkästä aikaa ja vaihtaa kunnolla kuulumisia. Toivon mukaan ehditään treffaamaan vielä ennen kuin otan suunnaksi koto-Suomen.

Joku arabien miekkari Sergelin torilla

Kohti Gröna Lundia

Familjen

Oli siinä ja siinä ettei ostettu hienoja nyckelpiga-lätsiä

Loppuviikon ohjelma on vielä vähän hämärän peitossa. Sen tiedän, että koko perjantai menee yliopistolla, huipentuen joko ruotsin tenttiin tai kurssin loppumisen juhlistamiseen. Ennen lähtöä olisi vielä muutama juokseva asiakin (lue: shoppailua) hoidettavana. Tästä kaikesta ja ehkä muustakin lisää tuonnempana!

Angus & Julia Stone

Eilen oli taas aika lähteä tutustumaan kaupungin keikkatarjontaan. Tällä kertaa kohteena oli Nalen Regeringsgatanilla, esiintyjänä australialaisduo Angus & Julia Stone. Kaksikko soittaa folkhenkistä indierokkia, mikä on ehkä aika ympäripyöreä määritelmä, mutta jos tuon tyyppinen musiikki uppoaa, suosittelen lämpimästi tsekkaamaan vaikka Spottarista. 

Mjää

Minähän se siinä tosi innokkaan näköisenä lähtöä odottamassa... :D Tahtoo olla aina aika kutkuttava tilanne kaiken maailman tilaisuuksiin lähteminen, etenkin kun meikäläisen kaupunkisuunnistustaidot on mitä on. Pääsin kuitenkin ongelmitta perille, ja olin aika yllättynyt jonottajien määrästä. En osannut odottaa, että yhtye olisi niinkin suosittu, mutta toisaalta sen huominen Tavastian-keikka on loppuunmyyty, joten eipä ihme että täällä länsinaapurissakin riittää kuuntelijoita.   

Jonottamassa Naleniin

Missään vaiheessa ei ollut tiedotettu, että keikalla esiintyisi myös lämppäri. No, näin kuitenkin oli. Yleisö otti australialaisen Steve Smythin hiukan hämmentyneenä vastaan, mutta kun kaveri pääsi vauhtiin kitaroineen, suosio oli taattu. Ihan tajuttoman lahjakas artisti. Tuli vähän mieleen John Frusciante, niin musiikista kuin habituksestakin. Sehän passasi. Smyth on käsittääkseni julkaissut vain yhden EP:n, mutta toivottavasti kokopitkääkin on luvassa ja saatavilla sitten myös täällä päin maailmaa.

Lämppäri Steve Smyth

Turhauttavan odottamisen jälkeen Angus ja Julia astelivat lavalle taustabändinsä kanssa. En osaa juuri muuta sanoa, kuin että duo on ehdottomasti parhaimmillaan livenä. Musiikki, lavakarisma, tunnelma... Täydellistä. Keikan alussa ihmettelin tutun tuntuista tuoksua, joka leijaili lavan tuntumassa. Sitten tajusin, että tuoksu tuli suitsukkeista! Selvisipä samalla, mitää virkaa yhden vahvistimen päällä tehneet lelun näköiset tavarat toimittivat; olivat jonkin sortin suitsuketelineitä. 

Keikka osoitti, että molemmat Stonen sisaruksista ovat musiikin monilahjakkuuksia. Kumpikin soitti setin aikana kitaraa, huuliharppua ja syntikkaa. Julia puhkui myös trumpettiin yhdessä biisissä. Eikä todellakaan pidä unohtaa sitä, että molemmat ovat loistavia laulajia, joiden äänet sointuvat todella nätisti yhteen. Taustabändi oli sekin varsin taidokas. Ai että olin iloinen, kun mukaan oli otettu sellisti. Jousisoitanta kruunasi kokonaisuuden.

Tupa oli jokseenkin täynnä, ja ainakin lavan etuosassa tunnelma oli aika tiivis. Oli kuuma ja tunkkaista. Angusin ja Julian osuutta oli kestänyt muistaakseni noin tunnin verran, kun alkoi tuntua, etten pysy enää tolpillani. Hetkellinen kyyristyminen ei auttanut, vaan oli pakko lähteä pois, etten olisi pyörtynyt sinne ihmisten jalkoihin. Istuin aulassa sen aikaa, että aloin nähdä ja kuulla taas selkeästi, ja katsoin parhaaksi lähteä sitten kotiin. Keikka oli kuitenkin jo loppumaisillaan, mutta silti vähän harmittaa, etten pystynyt katsomaan sitä kokonaan. Enkä saanut mahdollisuutta anella settilistaa! :D Joka tapauksessa keikka oli hieno kokemus, jota voi takuulla muistella ilolla.

Hyvän tuurin perjantai 13.

Kävin tänään asioilla Södermalmilla. Piti etsiä lasiliike, jossa voin teetättää jääkaappiin uuden lasihyllyn. Paikka löytyi onneksi helposti, vaikka pikku kujilla joutuikin kekkuloimaan. Mikä parasta, sain hoidettua asiani ruotsiksi! Tässä vaiheessa vaihtoa pitäisi varmaan puhua jo ihan flytande svenskaa, mutta minkäs teet kun sanat eivät tahdo soljua suusta ulos. Lisäksi olen huomannut, että yritän puhua liian nopeasti. Oikeatkin sanat menevät epäselväksi mössöksi. Niin, ja puhun myös liian hiljaa - tästä sain noottia ruotsin esitelmän arvostelussakin. Ei vain viitsisi kailottaa, jos vaikka meneekin väärin... Tiedän, että arkailu on turhaa, koska kuuntelija ymmärtää varmasti, vaikka sanajärjestys, taivutukset ja sijamuodot vähän heittelisivätkin.

PeloIttava mies Östgötagatanilla

En liiemmin välitä ostosteni esittelemisestä, koska ihmisiä tuskin hirveästi kiinnostaa... Harvemmin matkaan edes tarttuu mitään esittelemisen arvoista. :D Nyt teen kuitenkin poikkeuksen. Söderillä seikkaillessani päätin huvin vuoksi käväistä pienessä levykaupassa. Olen ties kuinka pitkään yrittänyt löytää PJ Harveyn To Bring You My Love -albumin erikoispainosta, jossa on muutama ekstrakappale. Koska niitä on tehty rajoitettu erä, tarjontaa on ollut nihkeästi ja hinta on yleensä ollut liian suolainen. Arvatkaapa vain olinko ratketa riemusta, kun löysin putiikista kyseisen levyn! Alkuperäinen hinta ei ollut lainkaan päätä huimaava, ja kävipä vielä niin, että kaikki cd:t myytiin puoleen hintaan. Jee! Nappasin vielä Dry-albumin siihen kylkeen, halvalla kun sai. Älppäreihin en jaksanut keskittyä sen tarkemmin, joten pitänee poiketa tuonne toistekin, jos tulee tilaisuus.

My darlings

Mitä tekee Kia, kun puhtaat sukat ovat finaalissa, mutta ei viitsisi millään ravata pyykkituvalla vapaan pesukoneen toivossa? No, ostaa tietenkin uusia sukkia. Kahdella parilla ei tietenkään pitkälle pötkitä, mutta parikin päivää lisää armonaikaa helpottaa oloa kummasti... Sitä paitsi onhan nuo aika hauskat! Monkissa pyöri pari tyttöä, jotka keräsivät tutkimusaineistoa johonkin koulujuttuun, en oikein ymmärtänyt. Lomakkeessa kyseltiin ostotottumuksista ja suhtautumista kauppaan (käsittääkseni koski vain Monkia), esim. millä perusteella valitsee kaupan ja millainen on hyvä myyjä. Olen käynyt Monkin liikkeissä muistaakseni nelisen kertaa, mutta vastasinpa kuitenkin. Tuli entistä parempi mieli, kun sai auttaa tutkimuksen tekemisessä. Suhtautuminen kaiken maailman kyselytutkimuksiin on muuttunut kummasti positiivisemmaksi, kun sellaisia on joutunut itsekin väsäilemään. Osallistukaa aina kun tilaisuus tulee!

Postiluukusta kolahti tänään tyylikäs postikortti Lontoosta. Ihan kiva, ettei mikään perinteinen kulahtaneen kuningatar Elizabethin kuva... :----D No ei, sellanenkin olisi ollut hieno. Joka tapauksessa kiitokset vielä Elisalle!  

Viikonloppua pukkaa, ja suunnitelmat on vielä ihan auki. Poikaystävä karkasi mökkeilemään, joten illoiksi täytyy keksiä jotain muuta kuin skypettämistä. Tänään ehkä leffoja ja mässäilyä, huomenna haluaisin päästä kokeilemaan Euroviisu-juomapeliä... :D Katsotaan, lämpeneekö kukaan ajatukselle.