LA(n)dy Warhol ja muuta mukavaa

23.1.

Toinen viikko Ruotsin kamaralla on käynnistynyt vähän yskien, mutta käynnistynyt kuitenkin. Ensimmäinen kurssi yliopistolla tuottaa päänvaivaa - tuntuu siltä, ettei meikän rahkeet riitä. Yritän luistaa ryhmätyön tekemisestä, mutta luulenpa että se on turhaa. Tai jos luistan, voin yhtä hyvin luistaa muistakin tehtävistä ja unohtaa koko kurssin.

Lisäksi ketuttaa jonkin verran tämän meidän talon pesutupakäytäntö. En ole nähnyt missään minkäännäköistä listaa, johon voisi merkitä varauksen. Kuivaushuoneen seinällä on jokin mystinen lukkotaulu, josta _kai_ ilmenee vuorovaraukset. Vuokraemännältä sain ohjeet, että voin käyttää jonkun toisen vuoroa, jos tämä ei ole tullut 15 minuutin sisällä vuoronsa alkamisesta. Oletan, että vuorot vaihtuvat tasatunnein, ja olen yrittänyt kyttäillä vapaata konetta noin xx:15, mutta sangen laihoin tuloksin. Tänään pyykkituvalla käydessäni molemmissa koneissa oli pestyt pyykit sisällä, ja ajattelin odotella että joku tulee hakemaan ne. Siinä odotellessa joku toinen asukas ilmestyi tursuavan pyykkikorin kanssa, heitti koneista pyykit pihalle ja rupesi mättämään niihin omiaan. Oli kuulemma hänen vuoronsa, mutta jotenkin haiskahtaa siltä, että tulin huijatuksi. KKkrrraaaa. Seuraavalla kerralla olen nopee ku elohopee ja survon pyykkini koneeseen sillä hetkellä, kun kello lyö varttia yli jotain.

Alkuvalituksen jälkeen voisi vähän purkaa viikonlopun tapahtumia. Lauantaina suuntasin "Cityyn", ydinkeskustaan siis. Päällimmäisenä mielessä oli webbikameran ostaminen, ja sellainen löytyikin sopuhintaan El Gigantenista. ;)

Puikulanaama tässä terve.

Kerran olin keskustaan asti päässyt, niin olihan se käytävä muutama rytkykauppakin läpi. Onneksi oli alennusmyynnit meneillään... Päivän kiehtovin kokemus oli käynti Urban Outfittersillä. Kaiken maailman hauskaa pikku krääsää, sisustusjuttuja, tietysti vaatteita ja asusteita jne. Oli nääääin lähellä etten ostanut jo jonkun aikaa himoitsemaani Lomo-kameraa. Kukkaro kiittää, vaikkei hinta ollutkaan pilvissä. Ehkä siis vielä joku päivä haen omani...

Sunnuntaina kävin sitten suunnitelmien mukaisesti sivistämässä itseäni Fotografiskassa. Siellä olikin meneillään neljä eri näyttelyä, joten pällisteltävää riitti. Yläkerran kahvilan skippasin, käyn siellä mielummin jonkun kanssa sitten joskus. Räpsäisin muutaman kuvan, kas tässä:

Exploding Plastic Inevitable -näyttelystä

Lady Warhol

12345

!

Creeping in Circles

Tällä viikolla ohjelmassa on opiskelua, rentoilua ja mahdollisesti yhdet sosiologibileet. Niin, ja yliopistolla on torstaina tavaranvaihtopäivä, eli sinne voi viedä omia turhia tavaroitaan ja tilalle voi ottaa jotain, mitä tarvitsee. Itselleni ei ole ehtinyt kertyä tänne mitään erityisen hyödytöntä, joten menen mestoille varmaan yhden jälkeen, jolloin mukaan voi napata roinaa vastikkeetta. Pieni toiveeni on, että löytäisin sieltä itselleni tuolin, vaikka onkin aika epätodennäköistä että sinne kannettaisiin huonekaluja. Nykyinen tuolini romahti kahdesti, ensin seisoessani sillä, sitten istuessani, enkä enää uskalla käyttää sitä... Olisikohan syytä käydä vaa'alla? :D

Kiertoajelulta taso(ttomaan)kokeeseen

Kuten otsikosta näkyy, tämän päivän ohjelmassa oli vaihto-opiskelijoille järjestetty kiertoajelu kaupungilla ja sen jälkeen ruotsin tasokoe. Tietenkin nukuin liian myöhään, ja hiukan sai jännätä, ehdinkö kaikkiin kulkuneuvoihin (bussi, metro, bussi) tarpeeksi ajoissa. Ehdinhän minä, ja sitten mentiin. Kierrettiin Östermalmilla, Södermalmilla, Gamla stanissa, ydinkeskustassa, Skansenin ja Gröna Lundin tienoilla... Paljon uutta nähtävää ja kuultavaa. Moneen paikkaan joutuu kyllä vielä palaamaan jalan, koska tämä lenkki oli ymmärrettävästi vain pintaraapaisu. Oppaan menovinkeistä jäi parhaiten mieleen yksi kasvisravintola (taisi olla Gamla stanin puolella...), jääbaari (lämpötila vuoden ympäri -5 astetta), "salainen taidegalleria" ja Fotografiska-valokuvagalleria. Fotografiska tosin oli vierailulistalla jo ennen kiertoajelua, ja toivon mukaan saisin raahauduttua sinne sunnuntaina. Opas vinkkasi myös Victorian ja Danielin häälahjanäyttelystä, jonne varmaan minäkin tungen uteliaan nokkani...

Kuva saapumispäivältä. Dude, where's my car?!

Meidän talo ja rappu

Pakollinen maisemakuva I

Pakollinen maisemakuva II

Pakollinen maisemakuva III

Pakollinen maisemakuva IV

Joutsenlampi, vai mikä se oli?

Kiertoajelulta rynnin ensimmäiselle visiitille yliopiston kirjastoon. Lainaaminen kävi varsin näppärästi. Lainausautomaatinkin sai suomenkieliseksi, vau. Riemu lainaamisen onnistumisesta laimennee kuitenkin siinä vaiheessa, kun oikeasti alan perehtyä lainakirjaan... Se on ruotsiksi, ja osittain sen pohjalta pitäisi kehitellä pienimuotoinen essee - ruotsiksi, förstås. Kai sen saisi näin vaihto-oppilaana kirjoittaa englanniksikin, mutta -kele, ruattia tänne tultiin oppimaan. Onneksi helmikuun alussa alkaa kielikurssi, jonka luulisi tukevan muuta opiskelua. Sitä varten piti siis viettää perjantain alkuilta tasokokeen parissa. Kirjoitin noin 300 sanan laatutekstin junaonnettomuudesta kertovan uutisen pohjalta. Sai kyllä taiteilla melkoisesti, että sai sanamäärän suurin piirtein täyteen. Viikon päästä sitten nähdään, mihin ryhmään tuolla suorituksella kavutaan...

Första dagar

Elo Ruotsissa on lähtenyt vauhdikkaasti käyntiin. Opiskelun sijaan kiirettä on pukannut käytännön asioiden hoitamisen muodossa. On pitänyt hommata opiskelijakortti, avata "yliopistotili" (jonka avulla pääsee käyttämään yliopiston atk-vehkeitä ja lainaamaan luettavaa kirjastosta), ostaa matkakortti ja ruotsalainen prepaid-liittymä, keskustella kurssivalinnoista... Eipä nuo nyt sinänsä kovin isoja rasteja ole, mutta kyllä siinä tekemistä riittää, kun ravaa ympäri kampusta jonottamassa milloin minkäkin asian takia. Sitä paitsi ainakin vielä tässä vaiheessa vieraan kielen tuottaminen saa aikaan melkoiset paineet. Onneksi porukka taitaa hyvin englannin. Siitä olen kyllä edelleen vähän ylpeä, että pystyin eilen käymään kurssivalinta-keskustelun ruotsiksi. Pitäisi vain puhua enemmän, sillä tavallahan sitä rohkeutta saisi lisää.

Tänään kävin ensimmäistä kertaa luennolla, tai oikeastaan seminaarissa. Organisaatioteoriaa, huhhahhei. Aihe on ihan mielenkiintoinen, mutta luennoitsijan höpinöistä menee auttamatta iso osa ohi korvien. Täytyy koittaa sinnitellä kurssin läpi oheismateriaalin turvin. Kurssitoverit varmaan taistelevat minusta siinä vaiheessa, kun pitää jakautua tekemään ryhmätöitä...

Tähän mennessä reissun kuvasaldo on aika mitäänsanomaton, mutta lätkäistäänpä nyt kuitenkin muutama otos ihailtavaksenne. :)

Äitin tasku roikkuu melkein nilkassa, koska...

... se on täynnä rahaa! (ja kuvakin näemmä väärinpäin)

Orientaatiopäivä, Magna Aula

Paikallista wc-runoutta

Yliopiston metroasemalta

Sneak peek meikän huoneeseen

Minä ja maisema ikkunasta

Laukkuinventaario

Ettäpä sellaista. Kaiken kaikkiaan vaihdon alku on sujunut odotettua paremmin, ja viihdyn hyvin tällä puolella rapakkoa. Vaikein pala on kyllä ihmissuhteet. On ikävä kaikkia tärkeitä ihmisiä Suomessa, ja uusien kontaktien luominen on jokseenkin hankalaa. Ensinnäkin asuinpaikka rajoittaa aika paljon. Asuinalueellani ei ole opiskelija-asuntoja, eikä sen myötä opiskelijaelämääkään ainakaan minun tietääkseni. Toiseksi päivät ovat olleet stressaavia ja väsyttäviä, ja tänäänkin jätin suosiolla opiskelijabileet väliin. No, huomenna on päivä uus. Tiedossa olisi jonkin sortin yhteiskuntatieteelliset pippalot, mutta nähtäväksi jää, tuleeko niihinkään lähdettyä. On niin vaikeaa mennä bileisiin, joissa ei ole yhtään tuttua. Taitavat vain vaihtoehdot olla vähissä, ellen meinaa nököttää koko kevättä omissa oloissani... :P

Perillä

Täällä sitä nyt sitten ollaan, Tukholmassa. Pitkä odotus, jännitys ja pelko ovat vaihtuneet olotilaan, josta en oikein itsekään ota selvää. En ole oikein uskaltanut päästää tunteita pintaan. Itkua on saanut nieleskellä kerran jos toisenkin päivän aikana. Tänä aamuna hytissä maatessani ajattelin, että ehkä vain jatkan makaamista asunnolle päästyäni. Vetäydyn peiton alle, enkä tule esiin ennen kesäkuuta. Sen sijaan rupesin kuitenkin toimimaan. Kävin vanhempien kanssa lähikaupassa hakemassa täytettä jääkaappihyllyilleni. Iskä ja äitin lähdettyä puunasin huoneeni ja asettelin tavarat paikoilleen. Tulipahan vähän kodikkaampi tunnelma, kun on omat tutut roinat ympärillä.

Toisaalta moni pikku juttu on tehny maisemanvaihdoksesta pelättyä helpomman. Vaihtoajan kotini on viihtyisä, melkeinpä boheemi. Tykkään huoneestani, vaikkei tapetit ihan hirveästi miellytä silmää... No, pääasia, että ne ovat siististi seinällä. Lisäksi ainakin vuokraemännän miesystävä osoittautui mukavaksi ja avuliaaksi hepuksi, joten luotan siihen, että vuokraemäntä itsekin on hyvä tyyppi. Ylipäätään tämänhetkinen vaikutelma ruotsalaisista on positiivisen puolella. Kauppamatkallakin meitä tuli vastaan joku random-pappa, joka heitti jotain läppää säästä. Vähän meni ohi, kun tuli niin yllättäen tuo tilanne, mutta tulipahan pari sanaa vaihdettua. :D Jos Suomessa joku vieras rupeaisi tuolla tavalla rupattelemaan, hulluksihan sitä luulisi.

Ehken ilahduttavinta oli huomata, että kaupasta saa paljon samanmerkkistä tavaraa kuin Suomesta. Suomalaistakin, tietty. Melkein kuin kotona olisi. Liekö tässä pääsee edes mikään kulttuurisokki yllättämään, kun välillä ei edes tajua olevansa ulkomailla. Parempi kuitenkin olla nuolaisematta ennen kuin tipahtaa. Muutaman Ruotsissa vietetyn tunnin perusteella ei kannattaisi ehkä mennä vetämään johtopäätöksiä... Joka tapauksessa nyt on sellainen olo, että kyllä minä täällä pärjään. On katto pään päällä, on ruokaa. Vielä kun selviytyisi ehjin nahoin kaiken maailman sosialisointitilanteista, niin ei tässä pitäisi sen suurempaa hätää olla.