maanantai 17. tammikuuta 2011

Perillä

Täällä sitä nyt sitten ollaan, Tukholmassa. Pitkä odotus, jännitys ja pelko ovat vaihtuneet olotilaan, josta en oikein itsekään ota selvää. En ole oikein uskaltanut päästää tunteita pintaan. Itkua on saanut nieleskellä kerran jos toisenkin päivän aikana. Tänä aamuna hytissä maatessani ajattelin, että ehkä vain jatkan makaamista asunnolle päästyäni. Vetäydyn peiton alle, enkä tule esiin ennen kesäkuuta. Sen sijaan rupesin kuitenkin toimimaan. Kävin vanhempien kanssa lähikaupassa hakemassa täytettä jääkaappihyllyilleni. Iskä ja äitin lähdettyä puunasin huoneeni ja asettelin tavarat paikoilleen. Tulipahan vähän kodikkaampi tunnelma, kun on omat tutut roinat ympärillä.

Toisaalta moni pikku juttu on tehny maisemanvaihdoksesta pelättyä helpomman. Vaihtoajan kotini on viihtyisä, melkeinpä boheemi. Tykkään huoneestani, vaikkei tapetit ihan hirveästi miellytä silmää... No, pääasia, että ne ovat siististi seinällä. Lisäksi ainakin vuokraemännän miesystävä osoittautui mukavaksi ja avuliaaksi hepuksi, joten luotan siihen, että vuokraemäntä itsekin on hyvä tyyppi. Ylipäätään tämänhetkinen vaikutelma ruotsalaisista on positiivisen puolella. Kauppamatkallakin meitä tuli vastaan joku random-pappa, joka heitti jotain läppää säästä. Vähän meni ohi, kun tuli niin yllättäen tuo tilanne, mutta tulipahan pari sanaa vaihdettua. :D Jos Suomessa joku vieras rupeaisi tuolla tavalla rupattelemaan, hulluksihan sitä luulisi.

Ehken ilahduttavinta oli huomata, että kaupasta saa paljon samanmerkkistä tavaraa kuin Suomesta. Suomalaistakin, tietty. Melkein kuin kotona olisi. Liekö tässä pääsee edes mikään kulttuurisokki yllättämään, kun välillä ei edes tajua olevansa ulkomailla. Parempi kuitenkin olla nuolaisematta ennen kuin tipahtaa. Muutaman Ruotsissa vietetyn tunnin perusteella ei kannattaisi ehkä mennä vetämään johtopäätöksiä... Joka tapauksessa nyt on sellainen olo, että kyllä minä täällä pärjään. On katto pään päällä, on ruokaa. Vielä kun selviytyisi ehjin nahoin kaiken maailman sosialisointitilanteista, niin ei tässä pitäisi sen suurempaa hätää olla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti