Seikkailu Kistassa

Työntäyteisen viikon ja lööbailulauantain jälkeen otin suunnaksi Kistan, jossa ystäväni Vappu majailee laivakontissaan. :D Kuulostaa pahemmalta kuin mitä on - oikeasti konttinaapurusto oli varsin sympaattinen, mikäli unohdetaan alueella rellestävät rotat. Itsehän en noihin "ihaniin" otuksiin törmännyt, joten en kritisoi. Sitä paitsi Vapun yksiö oli tosi viihtyisä. Varo vaan, saatan alkaa notkua nurkissas useamminkin. ;)

Kistasta jäi muutenkin positiivinen kuva. Maaseudun ja teollisuusrakennusten kontrasti viehätti. Kaiken keskellä oli iso ostoskeskus, mikä kruunasi kokonaisuuden. Kiva, että oikeastaan kaikki tarvittava on kävelymatkan päässä. Toisaalta olen ihan tyytyväinen, että asun missä asun, eli keskellä-ei-mitään. Pakko lähteä kunnolla liikenteeseen, jos haluaa nähdä muutakin kuin ympäröivät kerrostalot ja lähikaupan...

Matka Ältasta Kistaan kesti vajaan tunnin. Siinä huomaa, kuinka laaja kaupunki Tukholma on. Tapasin matkatessani lipputarkastajat ensimmäistä kertaa täällä. Muistutus kaikille opiskelijahintaan matkustaville: pitäkää opiskelijakortti aina mukana! Käsittääkseni sen uupumisesta ei tule välittömästi sakkoa, mutta vähimmällä vaivalla pääsee, kun reissaa sen kanssa. Tämä toimikoon muistutuksena myös itselleni, että jatkossakin pakkaan kaikki tarvittavat dokumentit laukkuuni.

Kistaan päästyäni käytiin Vapun kanssa käppäilemässä luonnonhelmassa. Sen jälkeen vähän kahviteltiin ja herkuteltiin sekä leivoksilla että sosiaalipornolla. Otin salaiseksi tavoitteeksi sen, että raahaan Vapun joku ilta Österin yöelämään, juotan sille mahottomasti Jägermeisteria ja etsin valokuvaajan, joka ikuistaa meidät osoitteeseen finest.se. ;)

Kista Science Tower

Raksa

Koirankoulutusmaatila

Hortonomit bongasivat kukkasia!

Ericssonin tönö

"Kaduilla tuuleeeee..."

Artistien - siis meidän - sisäänkäynti

Ghettomeininkiä Kistassa. Meidänkin kadulla

oli muuten poltettu auto pe-la -yönä! :O

A-brunn: "Abort! Arbetslöshet! Anorexia! Acne!

Analsex! Alkoholism!"

Kotoa - huoneen sisustus etenee!

Viikonloppua ja vähän muutakin

Pienen takapakin jälkeen kevät on jatkanut tuloaan Tukholmassa. Aamuisin on saanut kuunnella lintujen lirkutusta, ja aurinkokin on jaksanut paistaa kiitettävästi. Tämä viikko tosin alkoi pilvisissä ja viileähköissä merkeissä, mutta eiköhän se tästä taas iloksi muutu. Pääasia, ettei tulisi enää lunta...

Perjantaina agendassa oli ensisijaisesti uuden puhelimen osto. ElGigantenista tarttui mukaan halpa Nokian kapula, joka huolii ilmeisesti vain Telenor-operaattorin sim-kortin... En oikein tiedä, onko täältä edes mahdollista ostaa kännykkää ilman minkään sortin sopimuksia tai lukituksia. Sikäli tuolla ei ole merkitystä, että aion käyttää tuota puhelinta vain vaihdon ajan, mutta olisihan se toisaalta kiva, jos olisi sitten Suomessakin varaluuri. Täytyy ottaa jossain vaiheessa yhteyttä operaattoriin ja anella koodia lukituksen poistamiseen.

Lauantai alkoi esseen kirjoittelulla, minkä jälkeen oli päästävä tuulettamaan rasittunutta pääkoppaa ulkoilmaan. En malttanut lähteä kotikulmia pidemmälle, mutta tulipahan katseltua tarkemmin maisemia, jotka yleensä vilahtelevat nopeasti ohi bussissa istuessa. Otin kameran mukaan, joten saatte taas nauttia kuvasaaliistani. ;)

Lauantai-ilta kului kiltisti skypetellessä. Olen tässä miettinyt, että varmaan 99,9 prosentille vaihto-opiskelijoista vaihdossa oleminen tarkoittaa sitä, että revitään kaikki irti vähiin käyvistä nuoruusvuosista; juostaan bileissä ja baareissa, tavataan jatkuvalla syötöllä uusia ihmisiä, sekoillaan, tuhlataan... Mainitsinko jo bileet ja baarit? Toki haluan itsekin kokea täällä ollessani vaihto-opiskelun parhaat puolet, mutta jokaviikkoinen juhliminen ei vain ole kiinnostanut. Sitä paitsi en edes liiemmin tykkää baareista, yökerhoista puhumattakaan. Siinä taitaakin olla todiste numero yksi siitä, että olen tullut vanhaksi. Kyllä, puhun nyt hyvin vakavasti. Todisteita on nimittäin enemmänkin, niin henkisiä kuin ruumiillisiakin. Olen esimerkiksi tykästynyt Metro-lehden ristikoihin, ja suunnittelin etsiväni netistä sivuston, jossa voisin tehdä enemmänkin ruotsalaisia ristisanoja. Toisaalta olen tehnyt ristikoita melkein läpi koko pienen elämäni, mutta hei, voisikohan ulkomailla ollessa keksiä jotain kehittävämpääkin tekemistä...? Noh, ainakin sanasto laajenee! Ehkä...

Sunnuntaina mummoilu jatkui leipomisen merkeissä. Viime uuden vuoden aattona kaveripariskunta tutustutti minut focaccia-leivän ihmeelliseen maailmaan. Ai että se on hyvää. Täällä ollessani olen pyöräyttänyt pellillisen pari kertaa, mutta vatsa vetäisi kyllä enemmän ja useammin. Mikäli joku haluaa itsekin kokeilla, helppo ohje löytyy Pirkan sivuilta. Reseptiä on pitänyt vähän muokkailla, kun eihän täältä saa mitään _Pirkka mozzarellapalloja oliiviöljyssä_, mutta kun tekee edes suurinpiirtein ohjeen mukaan, ei pitäisi epäonnistua. :)

Tänään raahauduin yliopistolle kirjoittamaan esseetä, joka on tällä hetkellä suurin työllistäjäni. Deadline on perjantaina, joten ahkerasti tässä saakin naputella. Lisäksi odottelen, että posti kiikuttaisi Doktor Glas -kirjan, joka pitäisi lukea ruotsin kurssia varten. Kurssiin sisältyy myös omavalintaisen opuksen lukeminen, joten päätin tarttua tässä Doktoria vartoessani Jan Guilloun Ondskaniin. Aika raakaa settiä. Kirja kertoo teini-ikäisestä Erikistä, jota isä pahoinpitelee, ja joka itsekin käyttäytyy väkivaltaisesti. Väkivallan vuoksi hänet erotetaan koulusta ja siirretään sisäoppilaitokseen, jossa ei sielläkään ole kovin helpot oltavat. Kirjasta on käsittääkseni tehty elokuvakin. Tuossa nyt oikein vielä kuvakin siitä kera edesmenneen ja uuden puhelimeni...

Palaan asiaan, kunhan ilmaantuu taas jotain enemmän tai vähemmän tähdellistä kirjoitettavaa. Ainakin tulevalle viikonlopulle on kaavailtuna jotain muutakin kuin opiskelua ja datailua, mutta siitä lisää tuonnempana... Hyvää alkanutta viikkoa!

Valitusvirsi

Se on jännä, miten kaikki paska tuppaa kerääntymään pikkuhiljaa, ja räjähtää sitten yhtenä hetkenä päin naamaa. Puhun siis metaforisesti, mutta en ihmettelisi, vaikka tästä bussipysäkille kävellessäni vähintään astuisin koiranläjään. Kiva, kun lumi sulaa, ja talojen nurkille ja katujen varsille lykätyt kakkarat alkavat kaunistaa maisemaa. Täällä sivistyksen kehdossa koirankakkapussi taitaa olla tuntemattomampi käsite kuin koto-Puumalassa.

No, tuo nyt ei varsinaisesti ollut juttuni pointti. Kerron teille yhden faktan. Saatatte tietää sen ennestään, olen tainnut jopa mainita sen aiemminkin blogissani. Itseni toistamisen uhallakin kerron sen. Nimittäin: Tukholmassa on ihan helvetin kallista. Kaikki. Limu on ehkä muutaman sentin halvempaa, mutta tölkkien ja pullojen pantit on niin mitättömiä, että se on +-0. Laadin itselleni budjetin kevättä varten, mutta ei mitään toivoa pitäytyä siinä, ellen ala askeetikoksi. Tänään sekin kävi mielessä. Sen tarkemmin taloudellista tilannettani ruotimatta totean vain, että on hyvin turhauttavaa, kun kaikki menot ja laskut tuntuvat pamahtavan maksettavaksi yhtä aikaa. Ihan kuin muutenkin ei olisi tarvetta säästöliekillä elelyyn.

Vielä eilisaamuna yksi pahimmista murheenkryyneistä oli viimeisiään vetelevä puheaika. Kohtalo, tai mikä lie, ratkaisi probleeman omalla tavallaan: eilisen aikana puhelin lakkasi toimimasta \:D/. Ajattelin, että ehkä luuri virkoaisi yön aikana, mutta luulin väärin. No, eipähän tarvitse käydä lataamassa puheaikaa, HAHHAHHAA. Oikeasti, kyllä tämä alkaa pikkuhiljaa naurattaa.

Tässä vielä hauska pilapiirros liittyen Svenska demokraterna -puolueeseen, joka vastaa meidän persujamme. Ruotsia taitamattomille kuvan keskustelu menee suomeksi jotakuinkin näin: "Äiti, mitä 'sol... solidaarisuus' tarkoittaa?" "Ei aavistustakaan! Kuulostaa ulkomaalaiselta, ja sellaista paskaa sinun on varottava!"

Joo, kyllä nauraisin, ellei ottaisi niin paljon päähän. :----)

Hengailua

Kuten eilen mainitsin, tänään oli tarkoitus mennä katsomaan lätkää. Peruttiin kuitenkin suunnitelma, koska aurinkoisella säällä ei malttanut kökkiä jäähallissa. Siispä lähdettiin Vapun kanssa haahuilemaan Gamla Staniin ja Södermalmille. Henkilökohtainen oppaani kertoi mielenkiintoisia faktoja nähtävyyksistä ja vinkkasi myös hyvistä menomestoista. Varsin antoisa kierros siis! ;) Tässä vähän kuvamateriaalia reissultamme.

Kungliga slottetin hoodeilla

Gay pride @ Gamla Stan

Slussen - Gamla Stan

Pöllö

Söder

Vappu löysi Beyond Retrosta käyttökohteen

seuraavalle opintotuelle ;---)

Pöllöt

Semmoista. En jaksa kirjoittaa enempää, vaan siirryn jatkamaan jumittamista ja mahdollisesti herkkuvarastojeni tuhoamista. So long!

I Wrote the Book

Jee, perjantai! Kuin ihmeen kaupalla jaksoin herätä jo kymmeneltä. Oli kyllä hiton hyvä fiilis, varsinkin kun auringonvalo pilkisteli verhon takaa. Reilu kuukausi aikaa saada unirytmi mallilleen, ja jos tämän aamuinen meno jatkuu, pääsen tavoitteeseen leikiten hyvissä ajoin. Niin kivaa, kun pääsi liikenteeseen puolilta päivin, jolloin yleensä tuskaisesti kuoriudun peiton alta. Lähdin tekemään viikon ruokaostokset vaihtelun vuoksi Sickla Köpkvarteriin, jonne pääsee bussilla vartissa. Olen tosiaan ottanut tavaksi ostaa kerran viikossa kunnolla tavaraa isommasta (ja halvemmasta) ruokakaupasta, ja korkeintaan täydentelen lähikaupan antimilla. Vertailussa Willy's on osoittautunut edullisimmaksi, mutta luulen, että isommissa ICA-kaupoissakin on ihan kukkaroystävälliset hinnat.

Pari viime päivää on mennyt aika tavallisissa merkeissä. Keskiviikkona opiskeltiin taas semi-hysteerisissä merkeissä ruotsia. Keskusteltiin Fröken Juliesta ja naureskeltiin nacka naprapaternalle ja barn under kläderille.

"Noi muut varmaan vihaa meitä, kun ollaan aina kolmestaan"

Jehovamummot metrossa

Eilen hain postista porukoitten lähettämän paketin. Pieni hiljainen toiveeni toteutui, kun löysin paketista mm. Fazerin sinistä. Kyllähän täälläkin myydään suomalaisia nameja, mutta ei ole kovin mielekästä ostaa niitä. Kivempi näin, niin säilyy se tunne, että oikeasti olen ulkomailla. :D Pikkuveljetkin olivat osallistuneet paketin kokoamiseen: Jonttu oli sujauttanut mukaan Trendin miniartikkelin PJ Harveysta ja Miksu oli valinnut suloisen kissakortin. :') Vaikka eilinen oli harmaa ja räntäinen, muistaminen perheeltä muutti päivän kertaheitolla valoisammaksi.

Kaupoilla kiertelyssä oli tarpeeksi aktiviteettia tälle päivälle, joten ilta kuluu rauhallisissa merkeissä kotosalla. Tekee mieli vain rentoutua. Kaljahammasta kieltämättä kolottaisi, mutta menköön vielä tämäkin viikonloppu selvinpäin. Jaksanpahan ainakin lähteä huomenna reippaana katsomaan jääkiekkomatsia!

MJÄÄÄÄÄ

PS. Kiitti pikkuveljelle, kun koukutti meikän tähän biisiin...

Interpol ynnä muuta

Terve taas. Elo Tukholmassa sujuu edelleen moitteetta. Kevät taitaa tehdä nyt ihan oikeasti tuloaan; aurinkoa on riittänyt. Harmi vaan, että paistetta säestää navakka tuuli, joten lämpimistä keleistä on vielä ihan turha puhua. Piristää kuitenkin kummasti, ettei koko ajan ole pimeää ja harmaata!

Viikonloppuna ei tapahtunut mitään erikoista. Ellei sitten lasketa sitä, että tein ensimmäistä kertaa elämässäni lasagnea... :D Ja se oli vieläpä hyvää! Suunnittelin lähteväni sunnuntaikävelylle vanhaan kaupunkiin, mutta enpä sitten vaivautunut, kun yöunet venyivät jälleen kerran liian pitkiksi. On se kumma, ettei tuo valon lisääntyminen vaikuta millään ilveellä väsymyksen määrään. Kerta toisensa jälkeen olen koittanut korjata unirytmiä, mutta ei siitä tule mitään, kun en kerta kaikkiaan jaksa herätä ajoissa.

Me n' ma homegirl

Fröken Julie analysoinnin alla

Eilen suuntasin yliopistolta Cirkukselle, Skansenin ja Gröna Lundin naapuriin. Ohjelmassa oli aiemmin mainitsemani Interpolin keikka. Soluttauduin hipsterien sekaan ja pääsin lähelle lavaa. Tunnelma oli tiivis ja yleisö innoissaan. Joku penikka kiilasi eteen, peitti heilumisellaan näkymää lavalle ja talloi pomppiessaan varpailleni. Vieressä seissyt samanlaisiin kolttuihin pukeutunut lesbopari toi mieleen Hohdon kaksostytöt. Pelottavaa. Olen ilmeisesti oikeasti tulossa vanhaksi, kun selkää ja jalkoja pakotti se seisominen. Liekö tässä on alettava varaamaan jatkossa istumapaikkoja... Joka tapauksessa oli kivaa, ja mikä parhainta, pääsin kuulemaan livenä suosikkikappaleeni Interpolilta. En ollut ehtinyt perehtyä lämppäriin (Matthew Dear) etukäteen, mutta sekin oli positiivinen yllätys. Tänään pistin soimaan muutaman kappaleen studioalbumeilta, mutta ei kolahtanut yhtä kovaa kuin keikalla. Parempi näin päin, kuin että live-esiintyminen olisi ollut pettymys.

Cirkus

Matthew Dear

Interpol

Sergelin torilla, matkalla kotia kohti

Nyt kun muistan, niin ellette jo ole huomanneet, kuvia saa klikattua vähän isommiksi. Meikäläisen taidot ja kärsivällisyys ei riitä säätämään kuvia oikeaan kokoonsa itse postauksiin...

Niin, ja hyvää naistenpäivää!