Universitetet

Ajattelin ryhdistäytyä ja toteuttaa postauksen, joka on käväissyt mielessä muutamaan otteeseen tässä vaihdon aikana. Otin tänään kameran mukaan yliopistolle ja räpsin vähän todistusaineistoa siitä, että olen kyseisellä paikalla käynyt. ;) Tämän pitemmittä puheitta kuvat tiskiin ja menox.

Pirtsakkana metrossa

Metroasemalta

Datausluola; samasta sisäänkäynnistä

pääsee yhteen yliopiston lounaispaikoista

Päämajani, Södra Huset

Allhuset, joka pitää sisällään mm. ylioppilaskunnan

toimiston, ravintolan ja pari kirjakauppaa

Aula Magna siellä siintelee

Ja vielä vähän metroasemataidetta :---)

Liibalaabaa

Seuraavaksi luvassa hyvin asiapitoinen ja informoivilla kuvilla varustettu postaus. Toisin sanoen mitään ihmeempiä ei ole tapahtunut viime päivien aikoja, ja tämä on tällaista tyhjästä on paha nyhjästä -kirjoittelua. Ehkä jotakuta kiinnostaa kuitenkin. :D Olen ihan sekaisin päivistäkin, näköjään tiistaina tullut päivitettyä viimeksi...

Keskiviikkona treffasin suomalaisen vaihtarikaverin kahvittelun (kokistelun) merkeissä. Piristi kummasti hölistä kunnolla niitä näitä, etenkin kun keskustelukumppani oli oikeasti fyysisesti läsnä. Suunniteltiin, että lähdettäisiin joku aamu seitsemältä(!) lätkimään sulkapalloa. Yliopistolla on nimittäin mainostettu 100 kruunun sulispakettia, johon sisältyy välineet ja aamupala. Vakaana aikomuksena on repiä itseni ylös ja suorittaa varmaan koko vaihtoajan ainoa kunnollinen liikuntarykäisy... Vähän kyllä hirvittää, mihin rapakuntoon täällä ajaudun. Aina tuntuu olevan liian kylmä tai loskainen keli kävelyyn, enkä oikein innostu hintavista salijäsenyyksistä.

Aika säälittävää, etten tunnu löytävän paperiröykkiöitä parempia kuvauskohteita. :D No, kuva kertoo kuitenkin jotain siitä, mitä opintojen puolella tapahtuu. Rangaistuksen sosiologian kurssipapereita siis. Kurssitehtävä on aloitettu, ilman rohkaisuryyppyjä vieläpä. Valitsin aiheeksi moraalin vaikutuksen rangaistuskäytäntöön, mikä on pitkälti durkheimilainen lähestymistapa teemaan. Mielenkiintoa ainakin riittää, varsinkin kun pääsee perehtymään lemppariklassikkonsa näkemyksiin. ;) Ja niin, onhan kuvassa myös muun muassa avaimenperä, jonka sain ystävältä läksiäislahjaksi. Eihän se kovin hyvin näy, mutta ajatus on tärkein... Siinä lukee "Money can't buy you happiness but it can buy beer which is a good start". Juuri passeli meikäläiselle!

Ruokakuvathan on aina kivoja, eikö? Päätin, että tämän viikonlopun herkuttelen hampurilaisilla ja ranskalaisilla. Täällähän kaikki maksaa paljon, eikä budjettini juurikaan salli ulkona syömistä. Pitää siis loihtia kotikonstein jotain spessumpaa, ettei aina tulisi pupellettua pastaa-ja-jotain. Yliopistolounastakin olen vältellyt, koska hinnat liikkuvat noin 7 euron hujakoilla. Kyllä meinaa välillä iskeä kaipuu Ilokiven patojen ääreen...

Meidän rappuun oli tällä viikolla ilmaantunut tällaisia liplappusia (osoitetiedot sensuroitu, ettei tule enempää ikäviä yllätyksiä :D). Näemmä pitkäkyntiset käyneet murtautumassa talon varastoihin. Oma omaisuus on onneksi visusti meidän asunnon suojissa, mutta onhan tuo harmillinen juttu silti. Kyllähän sitä miettii, että milloin joku murjoo kämpän oven ja vie kamat mennessään... Ei pelota, lähinnä ketuttaa. Toivottavasti vorot saadaan kiinni, ja asukkaat saavat anastetut tavaransa takaisin.

Ehostusta

Ajattelinpa tässä huvin vuoksi lisätä blogiin "Ruåtti"-soittolistan, joka on ollut täällä ahkerassa käytössä. Olen lisäillyt (ja tulen lisäämään jatkossakin) listalle paikallisradiossa jyllääviä listahittejä ja fiilistelymusiikkia milloin mihinkin mielentilaan sopien. Kuuminta hottia siellä on tällä hetkellä PJ Harveyn uutukaisalbumi. ;) Soittolista löytyypi tuolta sivupalkista Spotifyn logoa klikkaamalla.

Eipä tässä muuten sen tähdellisempää asiaa. Pari viime päivää ovat olleet aika uuvuttavia. Paljon koulujuttuja ynnä muuta mukavaa. Tänään piti palauttaa hemtentamen, joten onpahan sekin murheenkryyni poissa päiväjärjestyksestä. Toisaalta kysymysten pohtiminen oli aika innostavaakin: hyvä etten villiintynyt, kun aloin kirjoittaa tapauksesta, jossa joku on nähnyt uskonnollisen näyn ja tahtoo sen myötä kehittää ja levittää omaa uskontoaan. Sitten piti ajatella uskonto organisaationa, verkostona ja instituutiona, mikä vähän latisti intoa ja johti peritavalliseen, kuivaan analyysiin.

Turha luulla, että kirjoittamisesta saisi nyt pitää taukoa. Eikös rangaistuksen sosiologian kurssille pidä raapustaa jonkinlainen sepitelmä. Aikaa on tällä hetkellä viikko, eli tiedossa hilpeä viikonloppu päätteen edessä. Liekö se on lipiteltävä punkkua, että saa jutun rullaamaan kunnolla... Noh, täytyy odotella josko sitä ilmaantuisi jotain mukavaa menoa, ettei tarvitsisi paeta omiin ajatuksiin. Katsellaan ja kuulostellaan!

En känslomässig bergochdalbana

Ensimmäinen kuukausi lätäkön tällä puolella tuli juuri täyteen. Vähän ristiriitainen olo: toisaalta tuntuu, että aika on mennyt todella nopeasti, mutta toisaalta tuntuu kuin viime viikostakin olisi jo ikuisuus. Sellaistahan se aina on, kaikki on suhteellista.

Tämä viikko on ollut melkoista tunteiden sekamelskaa. Maanantainen ystävänpäivä laittoi ajattelemaan kahta kauheammin kaikkia rakkaita koto-Suomessa. Alakulo iski. Tovin itsesäälissä ryvettyäni ja poikaystävälle vollotettuani olo onneksi koheni. Vaikka viihdyn täällä todella hyvin ja nautin uuden ympäristön suomista mahdollisuuksista, siitä ei pääse mihinkään, että kaikkein parasta on loppujen lopuksi olla niiden tuttujen ja turvallisten ihmisten luona.

Aina kun on vaikeaa, äiti muistuttaa, että asioilla on tapana järjestyä. Välillä ihan hämmästyttää, miten totta tuo onkaan. Alussa tuntui, etten varmaan onnistu tutustumaan kuin ehkä todella pintapuolisesti joihinkin muihin vaihtareihin, paikallisista puhumattakaan. Niinpä vain kuitenkin kävi, että organisaatioteorian kurssi poiki pari ruotsalaista kaveria. Tarkoitus on totta kai jatkaa yhteydenpitoa, vaikka itse kurssi on kotitenttiä vaille valmis, eikä meillä ole enää muita yhteisiä kursseja. Lisäksi tapasin ruotsin kurssilla toisen suomalaisen vaihtarin, joka on ihan huipputyyppi. Ehkä olen ennakkoluuloinen tai jotain, mutta jotenkin suomalaisvaihtarit vaikuttavat kauhean leuhkoilta ja ylimielisiltä. Liekö sitten onnistuin löytämään sen ainoan (itseni lisäksi, förstås...), jolla on jalat maassa? :D

Muuutta, on tällä viikolla ollut jännitystäkin ilmassa. Tiistaina oli ryhmätyön esitys, ja luokan eteen marssi neljä hermorauniota. Hyvin me kuitenkin vedettiin. Vaikka aika kujalla olinkin, vältyin onneksi pahimmilta mokilta. Eihän tuo sinänsä edes ollut erityisen vaativa homma, mutta kyllä se vähän hermostuttaa, kun pitää höpistä natiivien edessä. Onneksi ryhmä oli rento ja kannustava, joten jäi tosi hyvä mieli.

Nyt kun ensimmäinen kurssi vetelee viimeisiään, on toisen aika astua kuvioihin. Itse asiassa astuikin jo - eilen oli sociology of punishment -kurssin ensimmäinen istunto. Vaikuttaa mielenkiintoiselta, ja vähän helpottaa, että se tosiaan pidetään englanniksi. Tuon ekan sokkihoitokurssin jälkeen kyllä voisin varmaan ihan hyvin opiskella loputkin kurssit ruotsiksi, mutta ei todellakaan tee pahaa petrata enkun taitojakin. Akateemisen englannin kurssista jäi aikoinaan sen verran paska maku suuhun, että koitan vaikka sitten tätä kautta uskotella itselleni, että kyllä minä osaan kun vain haluan.

Tällä hetkellä ajatukset pyörivät tulevassa viikonlopussa. Luvassa on todennäköisesti kaikenlaista kivaa, lukuunottamatta kotitentin väkertämistä. Siitä lisää myöhemmin. :)

P.S. Olen juonut tällä viikolla kaksi (2) kertaa kahvia! Suklaalla höystettynä tosin, mutta kuitenkin. Oli ihan kiva olla eilisiltana ruotsin tunneilla kun ei väsyttänyt. Kunhan vain ei tulisi tavaksi, kahvin kittaaminen siis...

Perjantai_hommia

Itku pitkästä ilosta ja niin edelleen... Eilen ja viime yönä täällä riehui infernaalinen lumimyräkkä, joka hautasi alleen orastavat kevään merkit. Eilispäivän pysyttelin visusti sisätiloissa, mutta laantunut keli rohkaisi lähtemään tänään ulos. Aioin käydä Nacka Forumissa ruokaostoksilla, mutta puolisen tuntia bussipysäkillä seisottuani luovutin ja painelin lähikauppaan.

"Ah, kun on kiva tämä talvisää!"

Aiemmin esittelemäni sulan läntin tilanne tällä hetkellä...

Kotiin rämmittyäni aloin väsäillä täytettyjä paprikoita. Kaikki meni ihan hyvin siihen asti, kun oli aika lisätä täytemössöön ranskankermaa. Purkkia ei löytynyt mistään, joten eipä auttanut muu kuin lähteä lampsimaan takaisin kauppaan. Kassatäti onneksi muisti meikäläisen, eikä tarvinnut pulittaa toisesta tötsästä. Tuli muuten aika maukkaita paprikoita! Tähän settiin tuli neljä paprikaa, kaksi annosta bulguria, kidneypapuja, yksi sipuli, mausteita ja sitä ranskankermaa, aka Creme Bonjour Cuisine valkosipuli & yrtit. Niin, ja päälle tietysti tuhdisti juustoraastetta. Simppeli resepti, mutta paljon varaa hifistelylle.

Lopputulos

Tuntuu, että päivä on mennyt hirveän nopeasti, enkä ole saanut aikaan läheskään niin paljon kuin suunnittelin. Oma osuuteni ryhmätyöstä on edelleen levällään kuin jokisen eväät. Onneksi tässä nyt on vielä aikaa vääntää sitä, kunhan ei vain tulisi mitään yllättäviä ekstrahommia muilta osapuolilta. Toisaalta tekisi mieli tehdä enemmän, mutta ehkäpä toiset ovat ajatelleet, että minulla on ihan tarpeeksi työnsarkaa, kun joudun kirjoittamaan ruotsiksi. Niin tai näin, yritän nyt hetkeksi heivata raportin pois mielestäni ja keskittyä perjantai-illan viettoon. Kivaa viikonloppua!

Tein _hienon_ kaavion :)

"When it's good, then it's good, it's so good till it goes bad"

Taas pyörähti uusi viikko käyntiin. Viikonloppu meni hyvinkin pitkälti suunnitelmien mukaisesti: lauantaina ostoskeskuksen koluamista ja illalla pientä tissuttelua, sunnuntaina koulutehtävän vääntöä. Se olikin sitten viimeinen seminarieuppgift, joten tämän viikon voikin varata ryhmätyön tekemiseen. Aiheena on lääkärin ammatin vaatimukset organisaationäkökulmasta, tuon fiksummin en osaa sitä selittää. Ihan mielenkiintoinen aihe, ja meillä tuntuu olevan hyvä porukka kasassa. Ryhmätoverit kyselivät tänään, haluanko esitellä osuuteni ruotsiksi vai englanniksi... Miksei suomeksi...? Olin toiveajatellut, että voisin panostaa enemmän taustatyöhön ja jättää suullisen osuuden muiden hoidettavaksi, mutta ei se taidakaan nyt mennä ihan niin. :D

Melkein kaunis ikkunamaisema (huom. aurinkoisina päivinä ei ainakaan kannata lähteä ulos asti kuvaamaan)

Kuten jotkut ehkä tietävätkin, Metro-lehti on täällä synnyinkaupungissaan suosittua lukemista julkisilla kulkuvälineillä liikuttaessa. Yleensä nappaan itsekin kyseisen aviisin matkaani, jos sellainen sattuu reittini varrelle. Kätevää, koska ruotsinkielentaito kehittyy ihan huomaamatta! Tai ainakin uskoisin niin, vaikka kehitys on toistaiseksi tuntunut vähän liiankin huomaamattomalta... Joka tapauksessa, luin tänään aika ilahduttavan artikkelin. Siinä kerrottiin, että eräs paikallinen ruokakauppa on alkanut jakaa ylijäämätavaraa kodittomille. Kyllähän Suomessakin on kai lahjoitettu päiväysvanhoja tuotteita vähävaraisille, mutta pääasiassa yleinen suhtautumistapa tällaista hyväntekeväisyyttä kohtaan tuntuu olevan melko nuiva. Käyttökelpoista ruokaa ei saisi muka edes dyykata roskiksista. Varmaan tähän on olemassa jokin tosi pätevä perustelu, mutta keneltä se oikeasti on pois, jos ylijäämä roskiin heivaamisen sijaan annettaisiin köyhille? Toivottavasti mahdollisimman moni kauppa seuraisi Sveavägenin ICA Näran esimerkkiä, eikä pelkästään Ruotsissa.

Kevät tuli, lumi suli!

Jospa sitten johdonmukaisesti ihan toiseen aiheeseen. Tulin tässä ajatelleeksi, että tuntuu kuin odottaisin vain koko ajan elämättä hetkessä. En tiedä, elämä on tällä hetkellä aikamoista suorittamista - selviydyn yhdestä asiasta ja siirryn toiseen samalla miettien kolmatta. Ehkä se kuuluu asiaan, ja sitä paitsi suorittajaluonnehan minä pitkälti olen... Varmaan tämä odottaminen kytkeytyy siihen, että ikävöin perhettä, poikaystävää, ystäviä... Suoraan sanottuna aika syvältä, ettei voi jakaa arkeaan kasvotusten näitten ihmisten kanssa. Pääsiäislomaan ja Suomen reissuun on ikuisuus. Kära familj, vänner och älskling, kom hit snart!

Kuva omistettu Joonalle, tiijet kyl miks...

The Dog Poo and the Poodles

Edellisen postauksen lupaus piti, ja siispä otin eilen suunnaksi The Regent Pubin. Pienehkön harhailun jälkeen kuppila löytyi pimeältä sivukujalta. Paikka oli onneksi viihtyisä, todennäköisesti tulee käytyä toistekin. Aluksi oli vähän orpo olo, kun ei tuntenut ketään. Sitten samaan pöytään istuutui kolme ranskalaista fysiikan opiskelijaa, jotka ystävällisesti ottivat minut tietokilpailujoukkueeseensa. The Finnish French Group kasvoi vielä parilla muotitutkimuksen opiskelijalla. Siinä sitten lyötiin viisaat päämme yhteen japähkäiltiin vastauksia kysymyksiin, jotka käsittelivät musiikkia, elokuvia ja yleistietoa. Valitettavasti ei päästy palkinnoille, vaikka ihan hyvin osattiin vastailla. Pääasia oli kuitenkin se, että oli hauskaa ja pääsi tutustumaan uusiin ihmisiin. Sosiaalisen elämän köyhyys alkoikin jo vähän rassata.

Mitäpäs muuta... No, sain vihdoin ja viimein opiskelijakorttini, mutta annas olla - siitä puuttui tärkein ominaisuus, nimittäin SL:n (paikallisliikenteen) merkki. Eivät kuulemma olleet saaneet tiedekunnalta vahvistusta opiskeluni täysipäiväisyydestä. Tuo nyt onneksi korjautui sillä, että kävin tulostamassa

opintorekisteriotteen ja heitin sen ylioppilaskunnan toimistoon. Jospa uusi kortti tulisi oikeaan osoitteeseen ja oikein ominaisuuksin varustettuna... Itse asiassa tuon opiskelijakortin kanssa puljaaminen taisi johtaa siihen, että tajusin antaneeni Postille vaillinaisen osoitteen. Eipä ihme, ettei ole pahemmin kolahdellut kirjeitä postiluukusta... Osoiteasia on korjattu, mutta tilanne ei ole muuttunut mihinkään. Jokseenkin ärsyttävää, koska olen odotellut opiskelijakortin lisäksi muutakin tärkeää postia.

Laitetaanpa vielä loppukevennykseksi jotain positiivista:

• Alun epäröinnistä huolimatta päätin yrittää osallistua ryhmätyön tekemiseenorganisaatioteorian kurssilla. Saapa nähdä mitä siitäkin tulee, mutta yrittänyttä ei laiteta!
• Tukholmaan tultuani tein eräänlaisen bucket listin (t. listojen ystävä) siitä, mitä kaikkea haluan tehdä täällä vaihdon aikana. Yksi niistä oli keikkatarjonnan hyödyntäminen. Yritin tilata lippua The Arkin keikille siinä onnistumatta. Seuraava vaihtoehto oli Interpol, ja sitä menen nyt sitten reilun kuukauden päästä kuikuilemaan :)
• Tänään alkoi kevät. Näin päätin. Kevätrotsi ja tennarit kaivettiin naftaliinista, ja hyvin tarkeni. Pitää vain olla varovainen ettei lennä persiilleen noille jäisillä kaduilla.
• Huomenna pääsee shoppailemaan, jeeeeeee

Self-portrait in our elevator, bazinga!

Yleisön pyynnöstä...

... päivitän, vaikkei kyllä ole mitään sen tähdellisempää kerrottavaa... :D Viime päivät olen liikkunut vain akselilla koti-yliopisto. Lähikaupassakin on tullut käytyä. Huimaa, eikö?

Lähinnä olen tässä odotellut, että tulisi ensinnäkin perjantai, ergo opintotuki. Pitkään raha ei ehdi tilillä homehtua, koska lauantaina olisi tarkoitus mennä käymään Nacka Forumissa - ostoskeskuksessa, joka sijaitsee suunnilleen vartin bussimatkan päässä kämpiltä. Samalla pääsen keskittymään olennaiseen: Systembolagetin valikoimaan. Tähän mennessä olen onnistunut kiertämään kyseisen puljun toimipisteet. Liekö ruotsalaisten tapa toteuttaa alkoholipolitiikkaansa piilottamalla viinakaupat ja laittamalla potentiaaliset asiakkaat leikkimään aarteenetsintää. No, välttyypähän kiusauksilta, kun ilolientä ei kaupitella joka toisen kulman takana.

Viime viikon sosiologibileet jäivät vähemmän yllättäen pois agendasta, mutta tällä viikolla aion oikeasti lähteä haistelemaan kaupungin iltaelämää. Oppilaskunta järjestää visailuillan jossain keskustan juottolassa, ja mikäs sen mukavampaa kuin mennä sinne pätemään, hohohoo... Ei vaan, kiva jos tulis jonkinnäköstä vaihtelua tähän kotona jumittamiseen (paremmalle puoliskolle tiedoksi, että skypettäminen on kyllä varsin mieluisa illanviettotapa, ei sillä :P). Sitä paitsi tuntuu huomattavasti helpommalta lähteä, kun on jotain aktiviteettia tarjolla - ei tarvitse seisoskella nurkassa hoo moilasena ja miettiä, kuinka sitä uskaltaisi ruveta jutustelemaan ihmisten kanssa.

Notta tällaista tällä kertaa. Seuraavan kerran tekstiä luvassa varmaankin perjantaina. Jos lupaan kirjoittaa visailuillasta, ehkä jätän kerrankin feidaamatta... :D

Yksi päivieni valonsäteistä, The Big Bang Theory ja Sheldon <3