Tämä viikko on ollut melkoista tunteiden sekamelskaa. Maanantainen ystävänpäivä laittoi ajattelemaan kahta kauheammin kaikkia rakkaita koto-Suomessa. Alakulo iski. Tovin itsesäälissä ryvettyäni ja poikaystävälle vollotettuani olo onneksi koheni. Vaikka viihdyn täällä todella hyvin ja nautin uuden ympäristön suomista mahdollisuuksista, siitä ei pääse mihinkään, että kaikkein parasta on loppujen lopuksi olla niiden tuttujen ja turvallisten ihmisten luona.
Aina kun on vaikeaa, äiti muistuttaa, että asioilla on tapana järjestyä. Välillä ihan hämmästyttää, miten totta tuo onkaan. Alussa tuntui, etten varmaan onnistu tutustumaan kuin ehkä todella pintapuolisesti joihinkin muihin vaihtareihin, paikallisista puhumattakaan. Niinpä vain kuitenkin kävi, että organisaatioteorian kurssi poiki pari ruotsalaista kaveria. Tarkoitus on totta kai jatkaa yhteydenpitoa, vaikka itse kurssi on kotitenttiä vaille valmis, eikä meillä ole enää muita yhteisiä kursseja. Lisäksi tapasin ruotsin kurssilla toisen suomalaisen vaihtarin, joka on ihan huipputyyppi. Ehkä olen ennakkoluuloinen tai jotain, mutta jotenkin suomalaisvaihtarit vaikuttavat kauhean leuhkoilta ja ylimielisiltä. Liekö sitten onnistuin löytämään sen ainoan (itseni lisäksi, förstås...), jolla on jalat maassa? :D
Muuutta, on tällä viikolla ollut jännitystäkin ilmassa. Tiistaina oli ryhmätyön esitys, ja luokan eteen marssi neljä hermorauniota. Hyvin me kuitenkin vedettiin. Vaikka aika kujalla olinkin, vältyin onneksi pahimmilta mokilta. Eihän tuo sinänsä edes ollut erityisen vaativa homma, mutta kyllä se vähän hermostuttaa, kun pitää höpistä natiivien edessä. Onneksi ryhmä oli rento ja kannustava, joten jäi tosi hyvä mieli.
Nyt kun ensimmäinen kurssi vetelee viimeisiään, on toisen aika astua kuvioihin. Itse asiassa astuikin jo - eilen oli sociology of punishment -kurssin ensimmäinen istunto. Vaikuttaa mielenkiintoiselta, ja vähän helpottaa, että se tosiaan pidetään englanniksi. Tuon ekan sokkihoitokurssin jälkeen kyllä voisin varmaan ihan hyvin opiskella loputkin kurssit ruotsiksi, mutta ei todellakaan tee pahaa petrata enkun taitojakin. Akateemisen englannin kurssista jäi aikoinaan sen verran paska maku suuhun, että koitan vaikka sitten tätä kautta uskotella itselleni, että kyllä minä osaan kun vain haluan.
Tällä hetkellä ajatukset pyörivät tulevassa viikonlopussa. Luvassa on todennäköisesti kaikenlaista kivaa, lukuunottamatta kotitentin väkertämistä. Siitä lisää myöhemmin. :)
P.S. Olen juonut tällä viikolla kaksi (2) kertaa kahvia! Suklaalla höystettynä tosin, mutta kuitenkin. Oli ihan kiva olla eilisiltana ruotsin tunneilla kun ei väsyttänyt. Kunhan vain ei tulisi tavaksi, kahvin kittaaminen siis...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti