Pienen takapakin jälkeen kevät on jatkanut tuloaan Tukholmassa. Aamuisin on saanut kuunnella lintujen lirkutusta, ja aurinkokin on jaksanut paistaa kiitettävästi. Tämä viikko tosin alkoi pilvisissä ja viileähköissä merkeissä, mutta eiköhän se tästä taas iloksi muutu. Pääasia, ettei tulisi enää lunta...
Perjantaina agendassa oli ensisijaisesti uuden puhelimen osto. ElGigantenista tarttui mukaan halpa Nokian kapula, joka huolii ilmeisesti vain Telenor-operaattorin sim-kortin... En oikein tiedä, onko täältä edes mahdollista ostaa kännykkää ilman minkään sortin sopimuksia tai lukituksia. Sikäli tuolla ei ole merkitystä, että aion käyttää tuota puhelinta vain vaihdon ajan, mutta olisihan se toisaalta kiva, jos olisi sitten Suomessakin varaluuri. Täytyy ottaa jossain vaiheessa yhteyttä operaattoriin ja anella koodia lukituksen poistamiseen.
Lauantai alkoi esseen kirjoittelulla, minkä jälkeen oli päästävä tuulettamaan rasittunutta pääkoppaa ulkoilmaan. En malttanut lähteä kotikulmia pidemmälle, mutta tulipahan katseltua tarkemmin maisemia, jotka yleensä vilahtelevat nopeasti ohi bussissa istuessa. Otin kameran mukaan, joten saatte taas nauttia kuvasaaliistani. ;)
Lauantai-ilta kului kiltisti skypetellessä. Olen tässä miettinyt, että varmaan 99,9 prosentille vaihto-opiskelijoista vaihdossa oleminen tarkoittaa sitä, että revitään kaikki irti vähiin käyvistä nuoruusvuosista; juostaan bileissä ja baareissa, tavataan jatkuvalla syötöllä uusia ihmisiä, sekoillaan, tuhlataan... Mainitsinko jo bileet ja baarit? Toki haluan itsekin kokea täällä ollessani vaihto-opiskelun parhaat puolet, mutta jokaviikkoinen juhliminen ei vain ole kiinnostanut. Sitä paitsi en edes liiemmin tykkää baareista, yökerhoista puhumattakaan. Siinä taitaakin olla todiste numero yksi siitä, että olen tullut vanhaksi. Kyllä, puhun nyt hyvin vakavasti. Todisteita on nimittäin enemmänkin, niin henkisiä kuin ruumiillisiakin. Olen esimerkiksi tykästynyt Metro-lehden ristikoihin, ja suunnittelin etsiväni netistä sivuston, jossa voisin tehdä enemmänkin ruotsalaisia ristisanoja. Toisaalta olen tehnyt ristikoita melkein läpi koko pienen elämäni, mutta hei, voisikohan ulkomailla ollessa keksiä jotain kehittävämpääkin tekemistä...? Noh, ainakin sanasto laajenee! Ehkä...
Sunnuntaina mummoilu jatkui leipomisen merkeissä. Viime uuden vuoden aattona kaveripariskunta tutustutti minut focaccia-leivän ihmeelliseen maailmaan. Ai että se on hyvää. Täällä ollessani olen pyöräyttänyt pellillisen pari kertaa, mutta vatsa vetäisi kyllä enemmän ja useammin. Mikäli joku haluaa itsekin kokeilla, helppo ohje löytyy Pirkan sivuilta. Reseptiä on pitänyt vähän muokkailla, kun eihän täältä saa mitään _Pirkka mozzarellapalloja oliiviöljyssä_, mutta kun tekee edes suurinpiirtein ohjeen mukaan, ei pitäisi epäonnistua. :)
Tänään raahauduin yliopistolle kirjoittamaan esseetä, joka on tällä hetkellä suurin työllistäjäni. Deadline on perjantaina, joten ahkerasti tässä saakin naputella. Lisäksi odottelen, että posti kiikuttaisi Doktor Glas -kirjan, joka pitäisi lukea ruotsin kurssia varten. Kurssiin sisältyy myös omavalintaisen opuksen lukeminen, joten päätin tarttua tässä Doktoria vartoessani Jan Guilloun Ondskaniin. Aika raakaa settiä. Kirja kertoo teini-ikäisestä Erikistä, jota isä pahoinpitelee, ja joka itsekin käyttäytyy väkivaltaisesti. Väkivallan vuoksi hänet erotetaan koulusta ja siirretään sisäoppilaitokseen, jossa ei sielläkään ole kovin helpot oltavat. Kirjasta on käsittääkseni tehty elokuvakin. Tuossa nyt oikein vielä kuvakin siitä kera edesmenneen ja uuden puhelimeni...
Palaan asiaan, kunhan ilmaantuu taas jotain enemmän tai vähemmän tähdellistä kirjoitettavaa. Ainakin tulevalle viikonlopulle on kaavailtuna jotain muutakin kuin opiskelua ja datailua, mutta siitä lisää tuonnempana... Hyvää alkanutta viikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti