Angus & Julia Stone

Eilen oli taas aika lähteä tutustumaan kaupungin keikkatarjontaan. Tällä kertaa kohteena oli Nalen Regeringsgatanilla, esiintyjänä australialaisduo Angus & Julia Stone. Kaksikko soittaa folkhenkistä indierokkia, mikä on ehkä aika ympäripyöreä määritelmä, mutta jos tuon tyyppinen musiikki uppoaa, suosittelen lämpimästi tsekkaamaan vaikka Spottarista. 

Mjää

Minähän se siinä tosi innokkaan näköisenä lähtöä odottamassa... :D Tahtoo olla aina aika kutkuttava tilanne kaiken maailman tilaisuuksiin lähteminen, etenkin kun meikäläisen kaupunkisuunnistustaidot on mitä on. Pääsin kuitenkin ongelmitta perille, ja olin aika yllättynyt jonottajien määrästä. En osannut odottaa, että yhtye olisi niinkin suosittu, mutta toisaalta sen huominen Tavastian-keikka on loppuunmyyty, joten eipä ihme että täällä länsinaapurissakin riittää kuuntelijoita.   

Jonottamassa Naleniin

Missään vaiheessa ei ollut tiedotettu, että keikalla esiintyisi myös lämppäri. No, näin kuitenkin oli. Yleisö otti australialaisen Steve Smythin hiukan hämmentyneenä vastaan, mutta kun kaveri pääsi vauhtiin kitaroineen, suosio oli taattu. Ihan tajuttoman lahjakas artisti. Tuli vähän mieleen John Frusciante, niin musiikista kuin habituksestakin. Sehän passasi. Smyth on käsittääkseni julkaissut vain yhden EP:n, mutta toivottavasti kokopitkääkin on luvassa ja saatavilla sitten myös täällä päin maailmaa.

Lämppäri Steve Smyth

Turhauttavan odottamisen jälkeen Angus ja Julia astelivat lavalle taustabändinsä kanssa. En osaa juuri muuta sanoa, kuin että duo on ehdottomasti parhaimmillaan livenä. Musiikki, lavakarisma, tunnelma... Täydellistä. Keikan alussa ihmettelin tutun tuntuista tuoksua, joka leijaili lavan tuntumassa. Sitten tajusin, että tuoksu tuli suitsukkeista! Selvisipä samalla, mitää virkaa yhden vahvistimen päällä tehneet lelun näköiset tavarat toimittivat; olivat jonkin sortin suitsuketelineitä. 

Keikka osoitti, että molemmat Stonen sisaruksista ovat musiikin monilahjakkuuksia. Kumpikin soitti setin aikana kitaraa, huuliharppua ja syntikkaa. Julia puhkui myös trumpettiin yhdessä biisissä. Eikä todellakaan pidä unohtaa sitä, että molemmat ovat loistavia laulajia, joiden äänet sointuvat todella nätisti yhteen. Taustabändi oli sekin varsin taidokas. Ai että olin iloinen, kun mukaan oli otettu sellisti. Jousisoitanta kruunasi kokonaisuuden.

Tupa oli jokseenkin täynnä, ja ainakin lavan etuosassa tunnelma oli aika tiivis. Oli kuuma ja tunkkaista. Angusin ja Julian osuutta oli kestänyt muistaakseni noin tunnin verran, kun alkoi tuntua, etten pysy enää tolpillani. Hetkellinen kyyristyminen ei auttanut, vaan oli pakko lähteä pois, etten olisi pyörtynyt sinne ihmisten jalkoihin. Istuin aulassa sen aikaa, että aloin nähdä ja kuulla taas selkeästi, ja katsoin parhaaksi lähteä sitten kotiin. Keikka oli kuitenkin jo loppumaisillaan, mutta silti vähän harmittaa, etten pystynyt katsomaan sitä kokonaan. Enkä saanut mahdollisuutta anella settilistaa! :D Joka tapauksessa keikka oli hieno kokemus, jota voi takuulla muistella ilolla.