Päivittelyä

Vaihto on ehtinyt edetä siihen pisteeseen, että tällä hetkellä on menossa viimeinen kokonainen viikko Ruotsin maaperällä. Tunnelmat ovat aika ristiriitaiset. Toisaalta on jo kova hinku kotiin, mutta toisaalta lähdön ajatteleminen tuo mukanaan valtavasti haikeutta ja ikävää jo valmiiksi. En oikein tiedä, miten tähän kaikkeen pitäisi suhtautua. Tukholmassa tulen varmasti käymään tulevaisuudessa, mutta tuskin enää koskaan tässä asunnossa, joka on ollut kotini nämä kuukaudet. Liuta ihmisiä, jotka ovat olleet osa arkeani, ovatkin kohta kaukana jossain. Vähän ahdistavaa, mutta se kai kuuluu asiaan. En kuitenkaan halua mitään niin paljon, kuin päästä oikeaan kotiin niiden ihmisten luokse, jotka ovat tavalla tai toisella lähellä aina.

Kesäinen kotikatu

Lähdön lähestyminen konkretisoitui viime viikolla, kun yliopisto järjesti vaihto-opiskelijoille jäähyväistilaisuuden. Muutama henkilökunnan edustaja ja oppilaskunnan kansainvälisen sektorin tyypit pitivät puheita, yksi aktiivisesti oppilaskunnan toimintaan osallistunut vaihtari palkittiin. Se en ollut minä. ;) Virallisen osuuden jälkeen meille tarjoiltiin (alkoholitonta, höh) kuohuvaa ja voileipiä. Saatuani tarpeeksi apetta lähdinkin sitten kotiin Vapun ja kaverinsa Saaran kanssa.

Kampukselta

Viikonloppu oli ja meni. Pysyin tiiviisti kotona, kun ei huvittanut lähteä mihinkään. Tämä viikko alkoikin sitten aika mielenkiintoisesti: osallistuin kymmenen vuotta sitten Yle Etelä-Savon järjestämään Tiiä häntä -koululaistietovisaan, ja juhlavuoden kunniaksi toimittajat valitsivat minut vieraaksi Päiväkirjavieras-ohjelmaansa. Tässä sitä on nyt sitten yritetty sopertaa suorassa lähetyksessä jotain enemmän tai vähemmän fiksua... 


Eilen näin Virpiä, opiskelukaveriani Jyväskylästä, joka on tullut Tukholmaan kesätöihin. Käytiin ensin keskustassa kahvittelemassa, ja suunnattiin sen jälkeen Gröna Lundiin katsomaan ruotsalaisen elektroyhtye Familjenin keikkaa. Esiintyjä ei ollut minulle entuudestaan tuttu millään tavalla, mutta avoimin mielin lähdin messiin. Paikalle päästyämme pikkuruinen tanssilava oli ääriään myöten teinejä, joten tyydyimme seuraamaan keikkaa lavan vieressä. Muutaman kappaleen ajan istuttiin siinä, kunnes päätettiin lähteä kiertämään huvipuistoaluetta. Laitteissa ei tullut käytyä lähinnä siitä syystä, että itse en ainakaan raaskinut maksaa kalliin sisäänpääsymaksun jälkeen ylimääräistä. Lisäksi pelkästään laitteiden katselu meinasi saada aikaan pahan olon... Oli kuitenkin kiva nähdä kaveria pitkästä aikaa ja vaihtaa kunnolla kuulumisia. Toivon mukaan ehditään treffaamaan vielä ennen kuin otan suunnaksi koto-Suomen.

Joku arabien miekkari Sergelin torilla

Kohti Gröna Lundia

Familjen

Oli siinä ja siinä ettei ostettu hienoja nyckelpiga-lätsiä

Loppuviikon ohjelma on vielä vähän hämärän peitossa. Sen tiedän, että koko perjantai menee yliopistolla, huipentuen joko ruotsin tenttiin tai kurssin loppumisen juhlistamiseen. Ennen lähtöä olisi vielä muutama juokseva asiakin (lue: shoppailua) hoidettavana. Tästä kaikesta ja ehkä muustakin lisää tuonnempana!